Tänään pääsin jälleen seuraamaan töissä eduskunnan täysistuntoa, jossa käytiin vihdoinkin ajankohtaiskeskustelua ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä maailmanlaajuisesta lajien sukupuuttoaallosta.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire. Suomen ilmastopaneelin mukaan Suomen tulisi olla hiilineutraali 2030-luvulla jos 1,5 asteen tavoitteessa halutaan pysyä. Tämä tarkoittaa että hiilinielut, kuten metsät, imevät ilmakehästä yhtä paljon hiiltä kuin sinne päästämme. Sen jälkeen on tavoiteltava negatiivisia päästöjä eli hiiltä on sidottava ilmakehästä enemmän kuin sitä päästetään. Tämä tarkoittaa että ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei riitä että vähennämme päästöjämme, on myös suojeltava metsiämme.

Tämä vaatii nopeita ja kunnianhimoisia toimia. Työtä on paljon ja seuraavat kaksi hallituskautta määrittelevät koko tulevaisuutemme suunnan.

Seurasin viime perjantaina, kun nuoret toivat eduskuntaan vahvan viestin: eduskunnan päätökset ratkaisevat onko heillä tulevaisuutta. Muutama päivä sitten julkaistiin uusi tutkimus, josta käy ilmi, että Antarktis sulaa huimaa vauhtia – jopa kuusi kertaa enemmän vuodessa kuin 40 vuotta sitten. Jos koko Antarktis sulaa, merenpinta nousee 57 metriä.

Kuka pystyy laskemaan tulevaisuuden kustannukset sille, jos merenpinta nousee edes 10 metriä? Kuinka moni ihminen joutuu jättämään kotimaansa ja muuttamaan elinkelvottomilta alueilta tulevaisuudessa?

Mikäli emme tee kaikkea voitavaamme ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, kiihdytämme tietoisesti myös luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Ihmisen toiminnasta johtuen elämme kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Esimerkiksi selkärankaisten määrä on pienentynyt 58 % vuodesta 1970. Saksassa on puolestaan havaittu, että noin 30 vuodessa hyönteisistä oli kadonnut lähes 80 %.

Luontotyyppien uhanalaiskartoitus joulukuussa 2018 kertoi karua kieltä myös Suomen luonnon tilanteesta. Noin 400 luontotyypistä lähes puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa.

Suomen metsäluontotyypeistä 76% on  uhanalaisia. Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Suoluontotyypeistä puolestaan 54% on uhanalaisia. Selvityksessä arvioidaan, että 76 prosenttia arvioiduista
suoluontotyypeistä heikkenee entisestään lähitulevaisuudessa.

Kuinka paljon maksaa tulevaisuudessa, jos ekosysteemimme romahtaa?

YK:n monimuotoisuussopimuksen mukaan luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen piti pysäyttää vuoteen 2020 mennessä. Tämä ei tapahdu meillä eikä muuallakaan ja tämän hallituskin on jo myöntänyt. Istuva hallitus ei ole toimillaan yrittänyt estää massasukupuuttoa, päinvastoin se on kohdistanut ympäristöön suhteellisesti suurimmat leikkaukset. Luonnonsuojelurahojen merkittävät leikkaukset tällä hallituskaudella ovat
kestämättömiä.

On lohduttavaa, että kahdeksan eduskuntapuoluetta sitoutui 1,5 asteen tavoitteeseen joulukuussa 2018. Sanat täytyy muuttaa kuitenkin teoiksi. Sanat ja lupaukset eivät pelasta ympäristöämme ilman konkreettisia toimia.

Tulevia eduskuntavaaleja ajatellen suomalaisilla on oikeus tietää, mitä eri puolueet ovat valmiita tekemään ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja ainutlaatuisen monimuotoisen luontomme suojelemiseksi. Tuoreessa Suomen kuvalehden kyselyssä suuren osan puolueista kunnianhimo ei vielä ulottunut tekoihin: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/sk-tutki-puolueiden-ilmastopolitiikassa-isot-erot-mielipiteita-jakavat-avohakkuut-liikenneasiat-ja-ymparistolle-haitalliset-yritystuet/?shared=1058105-e0709615-4&fbclid=IwAR0uT49a3wKKRBDfeCsexDcjRLRgm_pzHznz-S70xvXcaFgLLZ1luRLyDsA

Kyselystä huomaa helposti, kuinka joidenkin puolueiden ilmastoteot perustuvat enemmänkin retoriikkaan kuin konkretiaan. Esimerkiksi kokoomuksen menestys kyselyssä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on surkea puheisiin nähden – kokoomus sijoittui kyselyssä toiseksi huonoimmaksi. He sitoutuvat esimerkiksi periaatteessa siihen että 1,5 asteen tavoite saavutetaan, mutta eivät siihen, että Suomi olisi hiilineutraali 2035 mennessä. Tämä olisi Ilmastopaneelin mukaan ehdoton minimivaatimus 1,5 asteen saavuttamiseen.

Istuvan hallituksen metsähakkuut eivät ole myöskään ilmastotavoitteiden mukaisia. Luonnonvarakeskuksen laskelma hiilinielustamme osoittaa, että hallituksen ajamat hakkuulisäykset ovat pienentäneet metsiemme hiilinielua. Hakkuukertymät ovat kasvaneet viime vuosina, ja metsämaan nielun kehityssuunta onkin nyt vähenevä; vuoden 2017 nielu on 16 prosenttia pienempi kuin vuonna 2010. Tätä voi verrata siihen että kasvattaisimme päästöjämme.

Jotta Suomesta saadaan hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, tarvitaan laajoja toimia. Ilmastolle haitalliset yritystukien, kuten fossiilisten polttoaineiden tuet, alasajo pitää aloittaa heti ja tehdä loppuun 10 vuoden kuluessa. Nyt uusiutuvaa energiaa tuetaan vain kolmasosalla siitä mitä fossiilista.

Vuonna 2013 valmistuneen selvityksen mukaan Suomessa maksetaan vuosittain jopa kolmen miljardin euron edestä ympäristölle haitallisia tukia.

Fossiilisille polttoaineille on asetettava eräpäivät. Kivihiilen, polttoturpeen ja polttoöljyn käyttö on lopetettava 2020-luvulla ja maakaasun ja liikenneöljyn 2030-luvulla. Ilmastonmuutoksen torjuminen on suuri bisnesmahdollisuus suomalaisille, jos uskallamme uudistua ja katsoa tulevaisuuteen. Älyverkot, uusiutuva energia ja uudet liikenneratkaisut odottavat kehittäjiään ja vientinäkymät tulevat olemaan huimat.

Kuten todettu, päästöjen vähentämisen lisäksi huomio on suunnattava metsiimme. Metsien hakkuumääriä ei pidä lisätä vaan vähentää hieman. Esimerkiksi vuoden 2014 hakkuutasolla eli noin 65 miljoonalla kuutiolla metsien hiilinielu kasvaisi ja se turvaisi myös metsäluonnon monimuotoisuutta. Puun käyttöä teollisuudessa pitää tarkastella ilmaston näkökulmasta. Suurten hankkeiden ympäristölupamenettelyissä, eli esimerkiksi biopolttoainetehtaiden kohdalla, on otettava käyttöön elinkaaren mittainen illmastovaikutusten arviointi.

Valtion mailla avohakkuut on kiellettävä ja Metsähallituksen tulostavoitetta pienennettävä. Avohakkuu ei ole hiilensidonnan kannalta järkevä tapa hoitaa metsiä. Avohakattu aukea toimii päästölähteenä ainakin 20 vuotta, ja useimpien puusta tehtyjen tuotteiden hiili palaa ilmakehään muutamassa vuodessa.

Soiden suojelulla ja ennallistamisella voidaan puolestaan edistää niin ilmaston kuin monimuotoisuuden suojelua. Arvioiden mukaan Suomessa olisi ainakin 100 000 ha ojitettua suota, joka kannattaisi ilmastohyötyjen takia ennallistaa. Uusien turvesoiden avaaminen tulee lopettaa heti ja turpeen käyttö energiantuotannossa tulisi lopettaa 2020-luvun aikana.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen maksaa. Tämä on kuitenkin erittäin pieni hinta verrattuna siihen millainen lasku meitä odottaisi muutaman vuosikymmenen päästä, jos emme toimi nyt!

Ympäristöteot eivät voi toimia enää talouden ehdoilla, talouden pitää toimia ympäristön kantokyvyn ehdoilla.

 

screenshot 2019-01-16 at 18.37.00 - edited

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s