Valtioneuvosto hyväksyi 17. tammikuuta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit sopimuskaudelle 2021–2024. Tiivistetysti rahoitusmallit vahvistavat ministeriön ohjausvaltaa heikentäen korkeakoulujen autonomiaa ja tulosohjaus kiristyy entisestään.

Suoritettujen tutkintojen osuutta ammattikorkeakoulujen rahoituksessa kasvatetaan 56 prosenttiin (nyk. 40 %) ja yliopistojen rahoituksessa 30 prosenttiin (nyk. 19 %). Kaiken kukkuraksi yliopistojen rahoitusmallissa strategiaperusteisen rahoituksen osuus kasvaa 15 prosenttiin (nykyisin 12 %) ja toisen samantasoisen tutkinnon kertoimeksi määriteltiin 0,7.

Korkeakoulujen rahoitus Suomessa on kansainvälisesti verraten poikkeuksellinen, sillä erittäin suuri osa saadusta rahoituksesta perustuu kilpailuun ja tulosohjaukseen. Korkeakoulut kilpailevat keskenään vuosi vuodelta vähenevistä resursseista.

OECD on suositellut Suomelle korkeakoulujen voimavarojen strategisen käytön parantamista pienentämällä tulosperusteista osuutta niiden rahoituksessa ja vähentämällä tulosperusteisen rahoituksen tahattomia kielteisiä vaikutuksia.

Strategiaperusteisen rahoituksen merkittävä kasvattaminen puolestaan vähentää yliopistojen autonomiaa. Esitetyt rahoitusmallin muutokset lisäisivät rahoituksen sattumanvaraisuutta ja ennakoimattomuutta entisestään. Rahoitusmallista puuttuu mekanismi, jolla edistettäisiin pitkäjänteistä perustutkimusta.

Korkeakoulutus luo yhteiskuntaan uutta osaamista, sivistystä ja rakentaa sen uudistumiskykyä, mikä on välttämätöntä tilanteessa, jossa maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Siksi korkeakoulujen toiminnan tulee perustua vahvaan autonomiaan, itsehallintoon ja tieteelliseen vapauteen. Liian ohjauksen sijaan korkeakouluille tulee antaa vapaus vaikuttaa tulevaisuuteen.

Laadukas ja vaikuttava perustutkimus voidaan turvata vain yliopistojen pitkäjänteisellä ja ennustettavalla julkisella rahoituksella. Jos perustutkimuksen rahoitus on ennakoitavaa, yliopistoilla, yrityksillä sekä julkisilla toimijoilla on myös paremmat mahdollisuudet rakentaa pitkäaikaista innovaatioihin johtavaa yhteistyötä.

Korkeakoulujen rahoitus tulee pitää vakaana siten, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat suunnitella toimintansa pitkäjänteisesti. Äkilliset budjettileikkaukset, muuttuvat vaatimukset ja hankepohjaiseksi pirstottu rahoitus aiheuttavat turhaa lisätyötä eivätkä kunnioita korkeakoulujen autonomiaa.

Rahoituksen taso tulee viipymättä korjata viimeisiä leikkauksia edeltäneelle tasolle ja sen side indeksiin palauttaa. Pidemmällä aikavälillä rahoituksen tasoa on tasaisesti nostettava ja käytettyjen rahoitusmallien selkeyttä on lisättävä merkittävästi.

Elämme keskellä työn murrosta ja täydennyskoulutuksen tulisi olla koko yhteiskunnan vastuulla. Siitä huolimatta, että opetus- ja kulttuuriministeriö on painottanut jatkuvan oppimisen tärkeyttä, se kuitenkin rankaisee uudella rahoitusmallilla korkeakouluja siitä, että niiden opiskelijat suorittavat toisen samanarvoisen tutkinnon. Korkeakoulut saavat lähes puolet vähemmän rahaa toisen tutkinnon tekevästä opiskelijasta.

Ensikertalaiskiintiöt, harvemmat opintotukikuukaudet ja rajatut opintoajat vaikeuttavat jo entuudestaan alanvaihtoa ja nyt korkeakouluilla on jälleen yksi syy olla valitsematta tutkinnon suorittanutta henkilöä opintoihin. Tämä ei ole oikea kehityssuunta.

 

Screenshot 2019-02-06 at 01.55.55 - Edited.png

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s