Vuosia jatkuneet leikkaukset koulutuksesta aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen on herättänyt yhteiskunnallisen keskustelun nuorten syrjäytymisestä, oppimiserojen kasvusta, lukutaidon heikentymisestä sekä nuorten mahdollisuudesta pärjätä tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Kuntapäättäjänä olen käynyt opetusalan ammattilaisten kanssa ylivoimaisesti eniten keskusteluja tukea tarvitseviin oppilaisiin liittyen. Aihe, jonka pitäisi olla tällä hetkellä koulutuspoliittisen keskustelun ytimessä on kolmiportaisen tuen toimivuus käytännössä.

Ihmettelen, että puhe syrjäytymisriskissä olevista nuorista ja keskustelu opettajien heikentyneestä työhyvinvoinnista ei ole missään vaiheessa kääntynyt kunnolla siihen, että tarkastelisimme kriittisesti koulutusjärjestelmämme erityispedagogista puolta.

 

Vuonna 2017 vajaa viidesosa kaikista peruskoulun oppilaista sai eriasteista oppimisen tukea. Tehostetun tuen oppilaista poikia oli 64 prosenttia ja tyttöjä 36 prosenttia. Erityistä tukea saaneista poikia oli 71 ja tyttöjä 29 prosenttia.

Suuri osa tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevista oppilaista on nimenomaan riskiryhmässä tippua toisen asteen koulutuksen piiristä, mikäli oppimisen tuki ei ole oikea-aikaista, pitkäjänteistä sekä pedagogisesti laadukasta.

Perusopetuslakia uudistettiin vuonna 2010, jotta perusopetuksen oppilailla olisi paremmat mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tukea. Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että oppimisen tukea ei ole tarjota kaikissa kunnissa ja kouluissa tai sitä ei  järjestetä lain edellyttämällä tavalla.

 

Tehostetun tuen tavoitteeksi asetettiin laissa oppimisen ja kasvun tukeminen sekä oppilaan oppimiseen ja kehitykseen liittyvien ongelmien kasvamisen sekä  nimenomaan syrjäytymisen ehkäisy. Erityisen tuen osalta tavoitteena on lähikouluperiaatteen vahvistaminen niin, että erityistä tukea saavan oppilaan opetus riittävine tukitoimineen järjestettäisiin oppilaan lähikoulussa ja luontaisessa opetusryhmässä aina kun se on mahdollista (eli ei enää  “erityiskouluissa- tai ryhmissä”).

 

Kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen tehtiin valtakunnallisesti merkittäviä satsauksia opetusryhmien pienentämiseen. Tähän tarkoitukseen osoitettiin vuosina 2009–2015 liki 300 miljoonaa euroa erityisavustusta, joka mahdollisti oppilaiden tuen tarpeeseen perustuvan opetusryhmien pienentämisen. Avustuksella saatiin merkittävästi vähennettyä suosituskoon ylittäneiden ryhmien määrää.

 

Valitettavasti uusimmat tiedot ryhmäkoosta kertovat ryhmien koon jälleen kasvavan, kun mainitut avustukset on lopetettu. Kuluneella eduskuntakaudella hallitus luopui kokonaan perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi myönnetystä rahoituksesta.

 

Viesti, jota kuulen kaupunginvaltuutettuna opettajilta on huolestuttava. Suuressa ryhmässä saattaa olla useita tehostetun sekä erityisen tuen piirissä olevia oppilaita, mutta erityisopettajaresurssia on niukasti.

Jokaisella oppilaalla on oikeus saada omien tarpeidensa mukaista tukea ja ohjausta. Huolestuttavinta on, etteivät oppilaan oikeudet toteudu tasa-arvoisesti koko maassa.

Jotta jokaisen oppilaan oikeus oppimisen tukeen toteutuisi koko Suomessa, tulee samanaikaisopetukseen, erityisopetukseen ja oppilaanohjaukseen lisätä tuntuvasti määrärahoja. On myös ehdottoman tärkeää varmistaa, että kunnat sitoutuvat myös käytännössä kolmiportaiseen tukeen kaikkien luokka-asteiden opetuksessa.

 

Erityisoppilaiden tuen suunnittelun tulee lähteä oppilaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Päätös opetuksen järjestämisestä integroituna tai erityisluokassa tulee tehdä tapauskohtaisesti ja vahvassa yhteistyössä moniammatillisen ryhmän kanssa. Päätös integroinnista tai pienryhmästä ei saa olla oppilaan edun vastainen eikä se saa riippua opetuksen resursseista, vaan oppilaan ja muun oppilasryhmän hyvinvoinnin kannalta tarvittavat resurssit on aina turvattava.

 

Yhteistyötä koulun ulkopuolisiin kumppaneihin nuorisotyössä, terveydenhoidossa ja sosiaalityössä tulee myös tiivistää. Varmistetaan, että oppilas saa tarvitsemansa avun ja että tieto nuoren tilanteesta kulkee eri viranomaisten välillä. Myös oppilashuollon henkilöstömitoitusta on syytä parantaa ja täten varmistaa, että palvelut toteutuvat yhdenvertaisesti joka puolella Suomea.

 

 

27-1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s