Kävin viikonloppuna hyvän keskustelun nuorten abiturienttien kanssa.

He sanoivat suorat sanat siitä, kuinka stressaavaa ja ärsyttävää on, että lukion ylioppilaskirjoitusten painoarvo kasvaa korkeakouluhauissa.

Nuoret nostivat esille myös kuluneella hallituskaudella säädetyt ensikertalaiskiintiöt korkeakouluihin.

Yksi nuori sanoi suoraan, että luultavasti hänkin tulee viettämään välivuoden ensikertalaiskiintiöiden takia, sillä ei halua valita toiseksi parasta vaihtoehtoa heikentäen mahdollisuuksiaan päästä ensisijaiseen hakukohteeseensa.

Pysähdyin pohtimaan omia ylioppilaskirjoituksiani ja mietin, kuinka ylioppilaskirjoitusten painoarvon kasvu korkeakouluvalinnoissa olisi voinut pysäyttää ainakin minun matkani yliopistoon.

Oma isäni sai aivoinfarktin keväänä, jolloin minulla oli ensimmäiset kirjoitukset edessä.

Lukemisen sijaan ravasin vierailemassa sairaalassa isäni luona viikkoja. Hän ei pystynyt puhumaan, ei syömään, eikä kävelemään. Hän taisteli hengestään.

Mitä, jos kaikki opiskeluiden eteen tekemäni työ olisi valunut tuohon kevääseen ja yhdet ainoat kirjoitukset olisivat ohjanneet merkittävästi mahdollisuuksiani korkeakouluttautua?

Tulevalla hallituskaudella korkeakoulujen autonomiaa opiskelijavalinnasta päätettäessä tulee vahvistaa ja vaatimukset ensikertalaiskiintiöstä sekä ylioppilastutkinnon perusteella valittavien kiintiöstä tulee poistaa.

Ylioppilastutkinnon painotus opiskelijavalinnassa ajaa lukio-opiskelijat putkitutkintoihin siirtäen stressiä yhä vain nuoremmalle iälle. Yhden kevään kirjoitukset eivät voi olla kohtalokkaasti määrittävä tekijä siinä, onko sinulla mahdollisuutta päästä opiskelemaan unelmiesi alaa korkeakouluun.

Elämme juuri nyt ja seuraavien vuosikymmenten aikana valtavaa työelämän murrosvaihetta. Suomalaisnuorten koulutustaso on käännettävä taas nousuun ja kymmenien tuhansien opiskelemaan haluavien seisottaminen korkeakoulun jonotuslistalla on saatava loppumaan.

 

Koulutustason nostaminen ei toteudu valintakriteerejä hienosäätämällä, alanvaihtajia syyllistämällä tai maksullisuuden lisäämisellä, vaan vaatii nykyisten koulutusmäärien kriittistä tarkastelua ja useamman sisäänpääsyväylän luomista.

Opiskelijavalintajärjestelmä ei saa aiheuttaa ylimääräistä kitkaa opintojen nivelvaiheisiin tai estää opiskelijoiden uudelleensuuntautumista.

Pääsykokeen tulee edelleen säilyä aidosti mahdollisena väylänä korkeakouluopintoihin, mutta soveltuville aloille voidaan opiskelijoita valita myös toisen asteen menestyksen perusteella. Tuplatestausta tulee välttää ja pääsykokeen tulee perustua ulkoluvun sijaan aineiston soveltamiseen sekä alalle soveltuvuuden varmistamiseen.

Myös erillisvalinnan tulee olla korkeakouluille aidosti mahdollinen väylä ottaa sisään alaa vaihtavia tai muutoin jo aiemmin opiskelleita hakijoita, eikä sen tule vähentää päävalinnassa hyväksyttävien hakijoiden määrää.

Kannustetaan korkeakouluja kehittämään muualla hankitun osaamisen tunnistamista sekä muutoin helpottamaan siirtymiä korkeakoulujen sisällä ja niiden välillä. Erityisesti alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon välillä tulee pystyä siirtymään joustavasti koulutusohjelmasta toiseen.

 

There is no limit to what we, as women, can accomplish. (2)-1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s