Jyväskylän sivistyslautakunta on tehnyt yksimielisen talousarvioesityksensä tänään (kirjoitettu 23.9.2020).

Tiiviisti sanottuna lautakunta on jälleen osaltaan antanut asiantuntijalautakunnan ominaisuudessa lausunnon toimialansa palveluiden turvaamisen tärkeydestä, mutta tiedostaen, että kaupungin taloustilanne on hyvin heikko ja alijäämää on sopeutettava tulevina vuosina rutkasti. Lisärahaa pyydettiin jälleen.Tarkan sivistyslautakunnan esityksen löydät täältä: https://www.jyvaskyla.fi/…/2020-09-23_sivistyslautakunnan…

Teille, joita talousarvioprosessi kiinnostaa enemmän niin tässä vuotuinen avautumiseni.

Julkisuudessa on käyty viimeisen viikon ajan erittäin kuumaa keskustelua jälleen kerran viranhaltijoiden lautakunnalle esittämästä pohjaraamista ja niistä esimerkkeinä esitellyistä sopeutustoimista, joita tiukkaan raamiin pääseminen mahdollisesti edellyttäisi.

Lautakunta sai 57 vetoomusta lähinnä oman äidinkielen opetuksen säilyttämisen puolesta kaupungin palveluissa. Asiasta tehtiin jopa kuntalaisaloite. Itse sain yli 100 sähköpostia ja muuta yhteydenottoa asian puolesta. Moni oli täysin vakuuttunut, että tämä kyseisen palvelun leikkauksesta päätettäisiin nyt, kun palvelun olemassaolo oli nostettu esille viranhaltijoiden raamiin tähtäävässä esityslistassa.

Voin vain todeta, että viimeiset neljä vuotta lautakunnan talousarvioprosessia puheenjohtaneena tätä koko talousarvioprosessia ja sen rakennetta voi kuvata raskaaksi ja ihmisiä välillä hieman turhaan varpailleen nostavaksi. Fiksumpi tapa rakentaa talousarvioita vuosittain säästäisi monia ihmisiä ymmärrettävältä hädältä itselleen tärkeiden palveluiden puolesta – tai vähintään antaisi realistisen kuvan siitä, koska päätetään ja mistä päätetään ja kuka päättää.

Viranhaltijoiden ainainen tehtävä on esittää lautakunnalle toimialan talousarviota heille annettuun raamiin ja esittää lautakunnalle, mistä toiminnoista heidän rakentama raami koostuisi. Tästä media uutisoi aina, että asiat x, y, z ja ö aiotaan esityksen mukaan lakkauttaa tai leikata. Todellisuudessa syyskuussahan päätämme lautakunnissa esityksestämme kaupunginhallitukselle sen suhteen, paljonko näemme toimialamme tarvitsevan ensi vuodelle yhteensä rahaa. Valtuusto sitten loppuvuodesta päättää, paljonko todellisuudessa tulemme saamaan ensi vuodelle rahaa.

Vasta sittenhän me voimme päättää siitä, mihin toimintaan rahat jyvitetään. Ei rahoja voi jakaa yksittäisiin toimintoihin (eli toisin sanoen ei voi päättää minkään yksittäisen asian leikkaamisesta) ennen kuin tiedämme, paljonko toimialamme saa valtuustolta loppupeleissä rahaa toimintaansa. Joulukuussa sitten tämän valtuuston lopullisen talousarviopäätöksen myötä näemme, mihin rahat riittää ja mihin ei. Silloin on se hetki, kun voimme nimetä varmaksi yksittäisen toiminnon mistä leikkaamme tai emme leikkaa.

Henkilökohtaisesti minua lähes itkettää, että alkuperäisen sivistyslautakunnalle annetun raamin mukaisen 5.5 milj. euron sopeuttamistarpeen kohdalla olemme käyneet julkista keskustelua ja saaneet 57 vetoomusta 25 000 euron palveluun liittyen, jonka viranhaltijat ja valmistelijat ovat halunneet tuoda lautakunnalle esille yhtenä mahdollisena palveluna kaikkien muiden mahdollisuuksien joukossa, mistä voi hakea säästöjä (koska esim. lakisääteisistä palveluista säästöjä ei juuri voi hakea). Siis 25 000 euroa on kärpäsen turaus 5.5 miljoonasta eurosta.

Joka vuosi, sen sijaan, että voisimme keskittyä pohtimaan suurempia rakenteellisia muutoksia palvelukokonaisuuksiin ja toimialojen välisiin raja-aitoihin, keskitymme tarkastelemaan jotain kustannuksiltaan kärpäsen turauksen kokoista palvelua, jota kukaan ei todellisuudessa ole aikeissa edes leikata. Silti kaikilla on kuva, kuin leikkaisimme tämän palvelun juuri tänään, vaikka tällaiset päätökset kuuluvat ylipäänsä vasta joulukuun käyttötalouskokouksessa päätettäviksi.

Ja ei, en todellakaan halua vähätellä tämän 25 000 euron oman äidinkielen opetuksen tärkeyttä, päinvastoin, merkitykseltään se on yksilön kannalta yksi itsestäänselvästi merkittävimmistä etenkin halpoihin kustannusvaikutuksiinsa nähden. Sen kirjasimmekin heti ensimmäisenä, että tämän palvelun toimintaa on jatkettava.

Pointtini on, että talousarvioprosessimme on tällä hetkellä kuntalaiselle epäselkeä ja usein turhaa paniikkia luova, kustannusvaikutuksiltaan lillukanvarsiin liian aikaisessa vaiheessa valmistelua takertuva ja rakenteellisiin suuriin kokonaisuuksiin tarttumista hankaloittava. Tämä kaikki epäselkeys ja monen asian kohdalla aiheeton paniikki luo joka syksy myös turhaan negatiivista julkikuvaa Jyväskylälle medioiden kautta.

Minäkin olen jo osaltani saanut viestejä, että miten voimme olla näin rasistisia, että olemme leikkaamassa oman äidinkielen opetusta ja mietin vain, että jaahas, en minä ainakaan ole tästä leikkaamassa ja mistä moinen käsitys. Ja tämä kaikki paniikki ja suuttumus yhden virkamiesesityksen pohjalta, kun heillä on meille lautakunnalle velvollisuus esittää aina budjettia raamiin ja esitellä asioita, joista raamin voisi sisällöllisesti rakentaa.

Käytännössä tähän kohtaan voisi siis esimerkin omaisesti nimetä KAIKKI meidän toimialan alla olevat palvelut ja media voisi uutisoida KAIKEN olevan lakkautusuhan alla. Näinhän se siis käytännössä oikeasti meneekin tässä alkuvaiheessa – kaikki on pöydällä.

Viime vuonna, kun olisimme voineet puhua kaikista niistä sadoista tuhansista lisäresursseista, joita kohdensimme oppimisen tuen kehittämiseen ja nuorisopalveluiden vahvistamiseen, puhuimmekin julkisuudessa vain opettajien ateriaedun leikkaamisesta (joka oli ollut viranhaltijoiden raamilistalla jälleen yhtenä esimerkkinä), JOTA EI KOSKAAN LEIKATTU.

Kun aloitin lautakunnan puheenjohtajana, olin aktiivinen käymään julkista keskustelua esimerkiksi varhaiskasvatuksen subjektiivisen oikeuden palauttamisesta, mutta vuosi vuodelta julkiseen keskusteluun osallistuminen tuntuu vaikeammalta, kun talousarvioprosessi käytännössä pakottaa meidät puhumaan näistä eniten huolta herättävistä alle 100 000 euron palveluista ja niistäkin herännyt huoli on nimenomaan lähes aina perustunut epärealistisiin pohjaraameihin ja viranhaltijoiden pakollisiin esityksiin näihin epärealistisiin raameihin nähden.

Itse en jaksa edes osallistua vain omaa kuvaa kiillottaakseni tai muodon vuoksi viikoksi keskusteluun asiasta x, mistä todellisuudessa tiedämme, että emme ole päättämässä asiasta edes oikeasti tänään tai tässä kuussa ja mistä yleensä tiedämme, että emme ole tästä nyt edes leikkaamassa.

Syvästi huolestuneena tämän laman keskellä pohdin, koska pääsemme keskittymään keskusteluun rakenteiden uudistuksesta ainaisten lillukanvarsien sijaan. Meillä on edessä kovat vuodet, eikä taloutta saada tasapainotettua tuijottamalla alle 100 000 euron ehdottoman tärkeitä peruspalveluita, kun kasvun ja oppimisen koko toimintakate on yli 225 000 000 euroa.

Turhautumistani helpottaa suuresti se, että talousarvioprosessia ollaan jo kovaa kyytiä uudistamassa, vaikka korona on tätäkin puuhaa hieman vaikeuttanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s