Kun mietin, mikä suomalaisia yhdistää eniten ja mihin suomalaisuuden voisi kiteyttää, tulee mieleeni erityisen syvä suhteemme luontoon. Harvemmin olen kuullut kenenkään kiroavan, kuinka metsämme ja järvemme olisivat kamalaa katseltavaa ja koettavaa. Päinvastoin. Ei liene liioiteltua sanoa, että itseni mukaan lukien moni muukin suomalainen suorastaan rakastaa ympäröivää monimuotoista ja ainutlaatuista luontoamme.

Siksi siitä huolehtiminen on yhteinen velvollisuutemme.

Tästä huolimatta kuntapäätöksenteossa luonnon monimuotoisuuden vaaliminen tuntuu usein jäävän monen muun asian jalkoihin. Ihan kuin luontomme säilyisi itsestään monimuotoisena meidän toimistamme riippumatta. Näin ei kuitenkaan ole.

Luontotyyppien uhanalaiskartoitus joulukuussa 2018 kertoi karua kieltä Suomen luonnon tilanteesta. Noin 400 luontotyypistä lähes puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Suomen metsäluontotyypeistä 76% on uhanalaisia. Suoluontotyypeistä puolestaan 54% on uhanalaisia ja selvityksessä arvioidaan, että 76 prosenttia arvioiduista suoluontotyypeistä heikkenee entisestään lähitulevaisuudessa.

Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen.

Vuonna 2019 julkaistun uhanalaisuusarvioinnin mukaan lintujen ja sammalten tila on niin ikään erityisen huono, sillä molemmissa ryhmissä uhanalaisten lajien osuus on noin kolmanneksen. Esimerkiksi hömötiaisen tilanne on heikentynyt vuosikymmenen alusta. Tuolloin se luokiteltiin vielä vaarantuneeksi lajiksi, mutta nyt se on erittäin uhanalainen. Syynä on erityisesti lajille talvehtimisessa tärkeiden vanhojen metsien väheneminen.

Tilanteen voisikin kiteyttää, että mitä enemmän laji suosii vanhoja metsiä, sitä huonommin sillä menee. Myös erityisesti niittyalueiden vähentyminen ja umpeenkasvaminen ajaa yhä useammat eliölajit ahtaalle.

Selvityksessä korostetaan, että pelkät suojelualueet eivät riitä, vaan luonnonmonimuotoisuus pitäisi huomioida kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä. Tämä pätee nimenomaan kunnassa tehtäviin päätöksiin. Ympäristövaikutusten arviointi tulee olla aina mukana ympäristöä muokkaavissa päätöksissä.

Jyväskylässä ja Helsingissä asuessani monet uudet ystäväni tiesivät Kangasalan kesäisten maakuntamatkojensa tai suvun kesämökin kautta. Kangasalan komeat harjut ja erinomaiset luonnossa virkistäytymisen mahdollisuudet ovat muuallakin tunnustettuja vahvuuksia. Meidän tulee vaalia luonnonmonimuotoisuutta luonnon itsensä takia, mutta myös siksi, että luonto tarjoaa meille kuntalaisille arjen hyvinvointia ja kohonnutta kuntoa sekä myös kunnalle valtavaa positiivista julkikuvaa ja lisääntynyttä virkistysmatkailua. Tämä luonnollisesti tuo myös kuntaan tuloja.

Yksi konkreettinen keino ylläpitää metsämme metsinä eikä puutarhoituina puupeltoina, on vastustaa avohakkuita. Suurin osa suomalaisista vastustaa avohakkuita. Metsän tunnun säilyttäminen on ihmisille tärkeää. Metsien säilyttäminen peitteisenä ja niiden hallittu hoitamattomuus lisäävät myös metsäluonnon rikkautta. Kunnan virkistysmetsiä ei tarvitsekaan siistiä ja raivata kuin puistometsiä. Kunta voi myös tarjota metsiään suojelualueeksi, ja saada siitä taloudellisen korvauksen.

Kestävä kunta ei myöskään hukkaa energiaa turhanpäiväisyyksiin. Meillä on jo kaikki teknologia olemassa tehokkaaseen ja fiksuun energiankäyttöön.

Energiatehokkuuden parantaminen rakennuksissa on Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa tärkeää. Kunnat omistavat ja hallinnoivat suurta määrää kiinteistöjä, jotka tuhlaavat energiaa – ja jotka ovat tulossa peruskorjausikään. Peruskorjauksen yhteydessä on järkevää toteuttaa myös energiatehokkuusremontti. Myös kiinteistöjen käyttäjien energiansäästöllä ja toiminnan energiatehokkuudella on suuri vaikutus lopulliseen energiankulutukseen.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu energiatehokkuushanke vähentää kunnan energiankäyttöä, päästöjä ja tuo kunnalle taloudellisia säästöjä. Fiksua siis kaikin puolin ja hyötyjinä ovat sekä ihmiset että luonto.

Kaupungin tulee niin ikään järjestää energiantuotantonsa, hankintansa, ruokapalvelut ja jätehuolto ilmaston kannalta kestävällä tavalla. Vuoden 2020 aikana Kangasalan kaupunki laatikin ansiokkaasti Hiilineutraali Kangasala 2030 –tiekartan. Ilmastotyötä, neuvontaa ja tiedotusta kehitetään yhteistyössä eri palvelualueiden, konserniyhtiöiden, yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Kangasala tarvitsee vastuullisia tulevaisuuteen katsovia päättäjiä huolehtimaan, että nämä tavoitteet etenevät kunnianhimoisesti, sosiaalisesti kestävästi sekä aidosti vaikuttavasti.

Luonnolla ei ole koskaan liikaa puolustajia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s