Koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen kunnianpalautus 

 

  1. Varhaiskasvatus
  2. Perusopetus
  3. Toisen asteen koulutus
  4. Korkeakoulut ja opiskelijat
  5. Tutkimus- ja tiedepolitiikka

 

Laadukas koulutus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ovat toimivan yhteiskunnan tulevaisuuden turva. Koulutettu kansa kykenee ratkomaan myös yhteiskunnallisia ongelmia ja pitämään huolen demokratian säilymisestä. Työelämän muuttuessa ja kansainvälistyessä korkea osaaminen on Suomelle tärkein pääoma ja kilpailuetu. Siksi koulutuksesta ei saa muodostua vain hyvistä lähtökohdista tulevien etuoikeus, vaan koulutuspolun täytyy pitää kaikki mukana.

Koulutus on tehokkain lääke syrjäytymistä vastaan. Peruskoulu on yksi harvoja instituutioita, joka tavoittaa kaikki ikäluokan lapset. Koulusta saadaan eväät tulevaisuuteen ja kasvetaan lujemmin osaksi yhteiskuntaa. Tästä syystä koulujen merkitys korostuu, kun puhutaan lapsen ja nuoren mahdollisten haasteiden varhaisesta tunnistamisesta. Koulujen moniammatillinen oppilashuolto ja tiivis yhteistyö perheiden kanssa ovat hyvin merkityksellisessä asemassa nuoren hyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksien takaamisessa.

Syrjäytymisen kokonaiskustannukset riippuvat paljolti siitä, suorittaako nuori peruskoulun jälkeisen tutkinnon vai ei. Sitran ja THL:n tutkimuksen mukaan vain peruskoulun suorittaneet aiheuttavat julkiselle sektorille keskimäärin jopa 370 000 euron lisäkustannukset verrattuna heitä pidemmälle kouluttautuneisiin.

Koulutuksen kehittämistä on viime vuosina leimannut lyhytnäköisyys ja sirpaleisuus.
Koulutuksen laatua ja koulutusjärjestelmää tulisi sen sijaan kehittää pitkäjänteisesti ja
strategisesti. Suomeen on perustettava valtakunnallinen koulutuksen tulevaisuusfoorumi, jossa koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuutena ja pitkällä aikajänteellä.

Koulutuksen rahoitus tulee laittaa kuntoon viipymättä ja koulutuksen järjestäjien
toimintaedellytykset varmistaa ennakoitavalla ja pitkällä aikavälille suunnitellulla
rahoituksella. Koulutuksen tulee säilyä jatkossakin maksuttomana oppilaalle ja opiskelijalle, ja kaikki piilokulut ja -maksut tulee karsia systemaattisesti. Näin huolehditaan, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua koulutukseen taustastaan riippumatta.

Korkeakoulutus luo puolestaan yhteiskuntaan uutta osaamista, sivistystä ja rakentaa sen
uudistumiskykyä, mikä on välttämätöntä tilanteessa, jossa maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Siksi korkeakoulujen toiminnan tulee perustua vahvaan autonomiaan, itsehallintoon ja tieteelliseen vapauteen: Liian ohjauksen sijaan korkeakouluille tulee antaa vapaus vaikuttaa tulevaisuuteen. Ministeriön ohjausta tulee vähentää autonomian piiriin kuuluvissa asioissa, kuten opetuksen sisällöissä ja opiskelijavalinnassa.

Tulevina vuosina yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee ottaa nykyistä laajemmin
vastuuta jatkuvasta oppimisesta sekä korkeakoulutettujen työntekijöiden tutkintojen
ajantasaistamisesta ja täydentämisestä. Nämä tehtävät tulee ottaa huomioon rahoituksessa ja tulosten seurannassa. Täydennyskoulutuksen merkitys tulee kasvamaan tulevina vuosina, ja sille pitää suunnitella selkeät rahoitusmekanismit, jotta oman osaamisen täydentäminen on kaikille aito, tasa-arvoinen mahdollisuus.

 

1. Laadukasta varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatus luo perustan koko myöhemmälle koulutuspolulle. Laadukkaalla
varhaiskasvatuksella on huomattu olevan merkittäviä vaikutuksia lapsen myöhemmälle
oppimiselle, sosiaalisten taitojen kehittymiselle ja jopa työuraan ja tulotasoon.
Varhaiskasvatuksen roolia osana julkista koulutusjärjestelmää pitää vahvistaa, jotta se voi palvella tasa-arvoisesti kaikkia perheitä.

Moni lapsi viettää suurimman osan valveillaoloajastaan arkena varhaiskasvatuksessa.
Perheiden on voitava luottaa varhaiskasvatuksen laatuun, virikkeellisyyteen ja henkilöstön osaamiseen. Riittävä opetus- ja kasvatushenkilökunnan määrä lapsimäärää kohden tulee taata ja ryhmien pysyvyys varmistaa. Päiväkoti-ikäisen kasvun, oppimisen ja käyttäytymisen ongelmat on pystyttävä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa ja tarjoamaan lapselle ja perheelle tukea nopeasti.

Varhaiskasvatus luo perustan myöhemmälle oppimiselle. Siinä korostuu lapsen yksilöllisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen ja oppimisen edellytysten vahvistaminen. Siksi varhaiskasvatuksessa tarvitaan eri ammattiryhmien osaamista. Luonnollinen osa
varhaiskasvatuksen arkea ovat myös hoiva ja huolenpito sekä perheiden tukeminen.

  • Tehdään varhaiskasvatuksesta asteittain maksutonta ja puretaan subjektiivisen
    varhaiskasvatusoikeuden rajaus. Tuetaan opettajien mahdollisuuksia toteuttaa
    joustava, onnistunut nivelvaihe esiopetukseen. Määritellään oikeus
    varhaiskasvatukseen osaksi perustuslaissa määriteltyjä sivistyksellisiä
    perusoikeuksia.

 

  • Ehkäistään alueiden ja päiväkotien eriytymistä tukemalla esimerkiksi tasa-arvorahalla niiden päiväkotien toimintaa, joiden alueilla on paljon työttömyyttä, vieraskielisiä ja vähävaraisia perheitä. Edistetään psykologi-, neuvola- ja sosiaalityön palveluiden tuomista päiväkotien yhteyteen. Varmistetaan, että jokaisessa päiväkodissa on monipuolista ja virikkeellistä toiminta.

 

  • Parannetaan henkilöstömitoitusta ja ryhmien pysyvyyttä. Huomioidaan
    henkilöstömitoituksessa lasten tuen tarpeet ja vieraskielisyys. Vahvistetaan lapsen
    oikeutta kasvun ja oppimisen tukeen säätämällä siitä nykyistä velvoittavammin.

 

  • Tunnistetaan ja tunnustetaan erilaisten henkilöstöryhmien tarve
    varhaiskasvatuksessa ja moniammatillisen yhteistyön merkitys muun muassa lasten neuvoloiden ja puheterapeuttien kanssa. Lisätään varhaiskasvatuksen opettajien koulutusmääriä vastaamaan tarvetta ja tuetaan kuntia palvelussuhteen ehtojen parantamisessa. Varmistetaan asetusten mukaisten kelpoisuuksien täyttyminen jokaisessa varhaiskasvatuksen ryhmässä ja yksikössä.

 

  • Vahvistetaan ympäristölähtöistä pedagogiikkaa (esimerkiksi Vihreä Lippu-toiminta) ja toimintakulttuuria. Kehitetään taidekasvatusta ja siihen liittyvää koulutusta
    varhaiskasvatuksen osana. Varmistetaan, että varhaiskasvatus antaa kaikille hyvän
    pohjan luku- ja kirjoitustaidon kehittymiselle.

 

  • Korostetaan varhaiskasvatuksessa syrjimättömyyden merkitystä ja
    vuorovaikutustaitojen opettelua. Tuetaan varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamista sukupuolitietoisessa ja monikulttuurisessa pedagogiikassa sekä
    seksuaalikasvatuksessa. Säädetään varhaiskasvatukseen velvoite edistää
    yhdenvertaisuutta ja laatia yhdenvertaisuussuunnitelma.

 

  • Yksityisen varhaiskasvatuksen tulee toimia samoin laatukriteerein ja sen
    kustannukset tai maksut eivät saa olla julkista korkeammat. Varmistetaan, että
    varhaiskasvatuksen henkilöstö työskentelee jatkuvasti koulutustaan vastaavissa
    tehtävissä myös yksityisissä päiväkodeissa. Aina kun on kyse julkisesti rahoitetusta toiminnasta, toiminnan on oltava läpinäkyvää. Kunnan on valvottava niin yksityisen kuin kunnallisen palvelun laatua. Tehdään kuntien palvelusetelitoiminnasta aidosti avointa ja lisätään valvontaa palvelusetelien käytössä.  

 

 

2. Perusopetus on suomalaisen koulutusjärjestelmän kuununjalokivi

Laadukkaalla perusopetuksella on pystytty tuottamaan hyviä oppimistuloksia ja edistämään tasa-arvoa verrattain pienin panostuksin. Tällä hetkellä oppimistulokset ovat kääntyneet kuitenkin laskuun ja tutkimustulokset osoittavat tasa-arvon heikkenemistä. Tarvitaan peruskoulua vahvistava uudistus, jolla päivitetään 50 vuotta vanhat rakenteet tuleville vuosikymmenille.

 

Esi- ja alkuopetus

Lapset kasvavat koululaisiksi hyvin eri tahtisesti. Vaikka leikki ei lopu koulun alettua, on
monia erilaisia taitoja, joita lapsen on hyvä osata koululaisena. Toisilla herkkyys lukemaan tai laskemaan oppimiseen syntyy myöhäisemmässä vaiheessa tai esimerkiksi tunteiden ja tahdon sääntelyn opetteluun kannattaa varata enemmän aikaa. Erot esimerkiksi alku- ja loppuvuodesta syntyneiden välillä voivat olla esiopetus- ja kouluikäisinä hyvinkin suuria.

Koulun aloitusta tulisi joustavoittaa niin, että lapsi voisi siirtyä alkuopetukseen ja siitä 3.
luokalle, kun se hänen kehitysvaihettaan parhaiten tukee. Joustavan ryhmittelyn avulla
voidaan varmistaa, että nopeampi tai hitaampi eteneminen ei näyttäydy leimaavana, ja
samat kaverit säilyvät seuraavanakin vuonna. Tämä tulee huomioida myös
opettajankoulutuksessa.

  • Muutetaan esiopetus kaksivuotiseksi 5 – 6-vuotiaille nykyisen esiopetuksen
    säädösperustan pohjalta. Pyrkimyksenä pitää olla lapselle ehyt polku kouluun, johon ei sisälly liikaa vaihdoksia ryhmien, henkilöstön ja opetuspaikan välillä. Koko
    esiopetuspäivän yhtenäisyys ja laatu tulee turvata.

 

  • Joustavoitetaan koulutuspolun alkua luomalla säädökset joustavan esi- ja
    alkuopetuksen (5‒8-vuotiaat) toteuttamiselle. Parannetaan edellytyksiä järjestää esi- ja alkuopetusta kokonaisuutena, joka huomioi lasten yksilölliset kehitysvaiheet ja oppimisen valmiudet. Joustavoitetaan menettelyä koulunaloituksen varhentamisessa ja lykkäyksessä ja luodaan vähimmäisosaamisen kuvaukset esiopetuksen ja 2. luokan loppuun.

 


Koulupäivän rakenteeseen aikaa kohtaamiselle

Vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat kaiken inhimillisen toiminnan, myös oppimisen ja kasvun perusta. Koulussa on oltava aikaa kiireettömään, turvalliseen kohtaamiseen, jossa lapsi tai nuori tulee nähdyksi yksilönä. Opettajan on voitava tukea niin hitaammin etenevien oppijoiden kuin nopeampienkin oppimista ja ymmärrettävä erilaisia oppimisen tapoja. 

Tällä hetkellä lapsilla Suomessa on verrokkimaita huomattavasti lyhyemmät koulupäivät, ja koulujen harrastustoiminta on pudotettu minimiin. Oppilaiden yksilölliseen huomiointiin ei ole riittävästi aikaa ja usein aikaa kuluu kohtuuttomasti työrauhan ylläpitämiseen.

 

  • Varmistetaan tasa-arvoiset oikeudet opetukseen kaikissa kouluissa. Säädetään lailla
    opettaja – oppilas -suhdeluvusta sekä riittävästä määrästä johtajia ja esihenkilöitä
    jokaiseen kouluun. Myös vieraskielisten ja vahvempaa tukea tarvitsevien oppilaiden määrä pitää huomioida mitoituksessa. Yhteisopettajuuden ja joustavan ryhmittelyn avulla voidaan toteuttaa monipuolisia ratkaisuja, silloin kun ne ovat oppilaiden edun mukaisia.

 

  • Käynnistetään toimenpiteitä oppimistulosten heikkenemisen ja eriytymisen
    pysäyttämiseksi. Uudistetaan koulupäivän rakenne tukemaan paremmin lapsen
    oppimista ja hyvinvointia. Korotetaan opetuksen vähimmäistuntimäärää alakouluissa. Vahvistetaan koulujen kerhotoimintaa ja luodaan sille pysyvä rahoitusratkaisu.

 

  • Säädetään aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen velvoittavaksi 1.-2. luokanoppilaille ja vahvistetaan toiminnan laatua. Vapautetaan pienituloiset perheet maksuista kokonaan. Lisätään aamu- ja iltapäivätoimintaa myös muiden
    alakouluikäisten kohdalla yhteistyössä harrastus- ja urheiluseurojen kanssa.

 

Jokaiselle perusopetuksesta hyvät eväät eteenpäin

Oppilaanohjaus on yksi koulun tärkeimmistä toiminnoista. Sen tavoitteena on auttaa
oppilaita löytämään toimivia opiskelutapoja sekä informoida ja ohjata opiskelijoita.
Koulutuksella on tärkeä rooli myös sosiaalisen liikkuvuuden vahvistamisessa.
Jokaisen on saatava perusasteelta riittävät valmiudet toisen asteen suorittamiseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää poikien suurempaan riskiin pudota koulutuksen ulkopuolelle sekä tyttöjen jaksamiseen sekä alavalintojen sukupuolittumiseen ja segregaatioon.

 

  • Puretaan opiskelu- ja alavalintojen eriytymistä sukupuolen, sosiaalisen ja kulttuurisen taustan perusteella. Vahvistetaan opinto- ja uraohjausta yläkoulussa. Uudistetaan ja yhdenmukaistetaan TET-harjoittelua tukemaan nuorta paremmin opinto- ja urasuunnitelmien tekemisessä ja omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden tunnistamisessa. Oppilaanohjauksen resurssit ovat taattava.

 

  • Lisätään yläkouluun oppitunteja ryhmäytymiseen, vuorovaikutustaitojen harjoitteluun sekä kiusaamisen ehkäisyyn. Vahvistetaan oppilaille annettavaa tukea myös opiskelutaidoissa, stressinhallinnassa, tunnesäätelytaidoissa, itsensä johtamisessa ja aikataulusuunnittelussa.

 

  • Toimitaan sen puolesta, että jokainen nuori saa edellytykset toisen asteen opintoihin. Lisätään rahoitusta joustavan perusopetuksen tarjoamiseen. Joustava perusopetus on ryhmämuotoinen, moniammatillinen ja työvaltainen opiskelun muoto, joka auttaa nuoria suorittamaan perusopetuksen loppuun ja löytämään oman suuntansa. Käynnistetään perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen tukiopinto-ohjauksen kokeilu- ja kehittämishankkeita ehkäisemään koulupudokkuutta.

 

  • Jokaiselle perusopetuksen päättävälle on taattava mielekäs paikka toisen asteen
    koulutuksessa, valmistavassa koulutuksessa, lisäopetuksessa (10-luokat) tai muussa
    vastaavassa koulutuksessa, joka tukee toisen asteen opintoihin pääsyä.

 

  • Elvytetään kymppiluokat ehkäisemään koulutuksen ulkopuolelle jäämistä.
    Mahdollistetaan toisen asteen koulutuksen kurssien opiskelu soveltuvilta osin
    kymppiluokan yhteydessä.

 

  • Turvataan jokaisen nuoren, myös vaikeasti kehitysvammaisten ja kesken
    koulutuksen maahan tulleiden oikeus suorittaa perusopetus loppuun. Velvoitetaan
    kunta tarjoamaan perusopetusta nuorelle niin kauan että hän on saavuttanut
    perusopetuksen oppimäärän ja saanut päättötodistuksen.

 

Jokaisella on oikeus oppia – kolmiportainen tuki kuntoon!

Lasten koulunkäynnin ja oppimisen tuen tarve on ollut kasvussa viime vuosina, mutta tukea on tarjolla aiempaa vähemmän. Erityinen tuki mahdollistaa monille oppimisen yhdessä muiden lasten kanssa. Kaikkialla tuen resursseja ei ole lisätty kasvavaan tarpeeseen nähden riittävästi. Tämä näkyy heikentyneinä oppimistuloksina sekä ongelmina koulujen työrauhassa ja opettajien jaksamisessa. Tarvittavan tuen aloittaminen on liian byrokraattista ja tukitoimet riittämättömästi resursoituja.

 

Laitetaan kolmiportainen tuki kuntoon.

  • Lisätään resursseja samanaikaisopetukseen, erityisopetukseen ja oppilaanohjaukseen. Varmistetaan, että kunnat sitoutuvat myös käytännössä kolmiportaiseen tukeen kaikkien luokka-asteiden opetuksessa. Tällä varmistetaan, että varhainen puuttuminen on mahdollista ja näin taataan kaikille lapsille yhdenvertaiset oppimismahdollisuudet. Lisäksi selvitetään, millä keinoin oppimisen ja koulunkäynnin tukea voitaisiin vahvistaa edellä mainittua paremmin.

 

  • Erityisoppilaiden tuen suunnittelun tulee lähteä oppilaan kokonaisvaltaisesta
    hyvinvoinnista. Päätös opetuksen järjestämisestä integroituna tai erityisluokassa
    tulee tehdä tapauskohtaisesti ja vahvassa yhteistyössä moniammatillisen ryhmän
    kanssa. Päätös integroinnista tai pienryhmästä ei saa olla oppilaan edun vastainen,
    tai riippua opetuksen resursseista, vaan oppilaan ja muun oppilasryhmän
    hyvinvoinnin kannalta tarvittavat resurssit on turvattava.

 

  • Tarjotaan kouluille keinoja taata turvallisuus ja työrauha. Taataan koulujen
    mahdollisuus puuttua niin oppilaisiin kuin henkilökuntaankin kohdistuvaan
    väkivaltaan, häirintään ja epäasialliseen kohteluun nopeasti yhteistyössä poliisin ja
    sosiaaliviranomaisten kanssa.

 

  • Luodaan toimintamalli koulukuntoisuuden luotettavaan ja yksilölliseen arviointiin
    moniammatillisessa yhteistyössä sekä menettelyyn ja avun varmistamiseen
    tilanteissa, joissa lapsi tai nuori ei ole koulukuntoinen. Kehitetään kuntouttavaa
    toimintaa ja vahvistetaan sitä myös taiteen menetelmien avulla.

 

  • Tiivistetään yhteistyötä koulun ulkopuolisiin kumppaneihin nuorisotyössä,
    terveydenhoidossa ja sosiaalityössä. Varmistetaan riittävät resurssit etsivälle
    nuorisotyölle ja koulunuorisotyölle. Varmistetaan, että oppilas saa tarvitsemansa
    avun ja että tieto nuoren tilanteesta kulkee eri viranomaisten välillä. Selkiytetään
    tiedonsiirtoa ja salassapitoa koskevia säädöksiä siten, että lapsesta vastuulla olevilla aikuisilla on mahdollisuus saada tarvittavat lapsen tilannetta koskevat tiedot. Samalla huolehditaan lapsen oikeudesta yksityisyyteen. Parannetaan oppilashuollon henkilöstömitoitusta ja varmistetaan, että palvelut toteutuvat yhdenvertaisesti joka puolella Suomea.

 

  • Valvotaan esteettömyyden toteutumista kouluilla ja koulupäivän aikana. Turvataan
    oikeus saada varhaiskasvatusta ja perusopetusta Suomessa käytettävillä saamen
    kielillä, viittomakielillä sekä erilaisilla puhetta korvaavilla kommunikaatiomenetelmillä. Otetaan yhdenvertaisuussuunnitelmat osaksi koulujen arkea ja vahvistetaan opettajien yhdenvertaisuusosaamista.

 

Ehkäistään koulutuksen eriytymistä

Peruskoululla on äärimmäisen tärkeä tehtävä laadukkaan ja maksuttoman koulutuksen
tarjoamisessa kaikille, riippumatta sosioekonomisesta asemasta. On tärkeää, että kaikki
saavat aloittaa koulun samoista lähtökohdista, sillä tämä vähentää eriarvoisuutta
yhteiskunnassa.

Kaikessa koulutuksessa ja kasvatuksessa tasa-arvo, laatu ja tulokset ovat paljolti kiinni siitä, miten opetus paikallisesti pystytään järjestämään. Valitettavasti kuntien edellytykset järjestää esimerkiksi perusopetusta ovat hyvin erilaisia. Laatuerot ovat kasvaneet kuntien ja koulujen välillä sekä koulujen sisällä. Näitä eroja on korjattava rahoituksen keinoin ja kannustamalla kuntia alueiden segregaation ehkäisemiseen.

  • Tasataan koulueroja myöntämällä erityistukea esimerkiksi alhaisen jatko-opintoihin hakeutumisen tai pääsyn, heikkojen oppimistulosten tai väestön keskimääräistä suuremman työttömyyden tai maahanmuuttajien osuuden perusteella.

 

  • Ehkäistään koulujen ja luokkien eriytymistä. Järjestetään painotettua opetusta entistä enemmän lähikoulussa halukkaille oppilaille jakamatta oppilaita eri luokille sen perusteella. Tuetaan koulujen pedagogisia painotuksia. Painotuksilla voidaan lisätä myös lähikoulujen vetovoimaa alueilla, joilta hakeudutaan erityisen paljon muualle.

 

Perusopetus luo tulevaisuuden osaamista

Peruskoulun tehtävänä on herättää oppilaissa uteliaisuutta ja kiinnostusta oppimiseen.
Pääpainopisteen tulee olla laaja-alaisen osaamisen ja sivistyksen edistäminen tulevaisuutta ja jatko-opintoja varten. Oppiainekohtaisten sisältöjen tehtävänä on tukea tätä tavoitetta. Koulu on pienoismalli yhteiskunnasta, jossa toistuvat yhteiskunnalliset arvot ja toimenpiteet.

Koulun tulisi olla myös olla edelläkävijä, joka kasvattaa vastaamaan tulevaisuuden
haasteisiin. Koulun tulee tukea oppilaan henkistä kasvua, itsetunnon vahvistumista,
ekososiaalisen sivistyksen kehittymistä ja kehittää laaja-alaisia sekä oppiainekohtaisia tietoja ja taitoja.

 

  • Tarjotaan opettajille laadukasta täydennyskoulutusta ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävään elämäntapaan kasvattamisessa. Kestävään elämäntapaan
    kasvattaminen edellyttää niin tiedollisen ymmärryksen kuin ongelmanratkaisukyvyn ja eettisen ajattelun tukemista.

 

  • Tuodaan yhteiskuntaoppia ja historiaa opetukseen jo peruskoulun alimmilla luokilla. Tuetaan oppilaiden kasvamista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen. Kannustetaan oppilaita osallistumaan päätöksentekoon niin koulussa kuin yhteiskunnallisesti. Tarjotaan opetusta vastuullisesta kuluttajuudesta ja henkilökohtaisen talouden hallinnasta. Edellytetään kouluilta yhteistyötä
    nuorisovaltuuston kanssa.

 

  • Tuetaan positiivisten asenteiden ja pystyvyysuskomusten kehittymistä matemaattisluonnontieteellisiä aineita kohtaa pedagogiikkaa uudistamalla.

 

  • Turvataan hyvä lukutaito jokaiselle ja vahvistetaan opettajien taitoa lukutaidon
    tukemisessa. Tarjotaan tukiopetusta ja lukiryhmiä jo alakoulun alusta lähtien.
    Vahvistetaan koulujen ja kirjastojen yhteistyötä. Velvoitetaan kunnat laatimaan
    suunnitelma lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaidon kehittämiseksi.

 

  • Tuetaan varhennetun kieltenopetuksen laadukasta toteuttamista ja opettajien
    osaamista alkuopetuksen kieltenopetuksessa.

 

  • Laaditaan Kansallinen digitaitojen kehittämissuunnitelma, jolla ehkäistään oppilaiden taustasta johtuvaa digitaitojen eriytymistä ja edistetään digitaalisten välineiden tarkoituksenmukaista käyttöä opetuksessa.

 

  • Korvataan uskonnonopetus yhteisellä katsomusaineella, joka keskittyy erilaisten
    uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämiseen. Varmistetaan jokaiselle oppijalle taito kunnioittaa yksilöllisiä arvovalintoja sekä luoda niiden pohjalta omaa elämää koskevia ratkaisuja.

 

  • Jatketaan Liikkuva koulu -hankkeen tukemista ja tulosten jalkauttamista jokaiseen
    kouluun. Poistetaan sukupuoleen perustuvat ryhmäjaot kaikista aineista. Myös
    liikunnassa oppilaan tulee voida kokeilla kaikkea opetussuunnitelmaan kuuluvaa
    liikuntaa sukupuolesta riippumatta.

 

  • Terveystiedon opetuksessa tulee korostua terveellinen, kestävä elämäntapa ja
    valinnat. Fyysisen terveyden lisäksi opetuksessa tulee painottaa myös
    mielenterveyttä. Seksuaalikasvatuksen osuutta pitää vahvistaa ja siinä tulee
    painottaa suostumuksellista kanssakäymistä ja positiivista kehonkuvaa.

 

3. Toisen asteen koulutus kuuluu kaikille

Toisen asteen koulutus on tehokas keino pitää nuori aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä.
Kaikille nuorille on turvattava toisen asteen koulutus, eikä koulutuspolku saa olla
riippuvainen perheen taloudellisesta asemasta. Toisen asteen koulutuksesta on tehtävä
aidosti maksutonta. Kehitetään koko toisen asteen koulutusta kokonaisuutena, rinnakkain, ei erillisinä saarekkeina.

Kaikki eivät ole välttämättä valmiita siirtymään toiselle asteelle ikätovereidensa kanssa
samaan aikaan. Nuorelle on oltava tarjolla erilaisia reittejä ja valmentavia koulutuksia, joiden avulla siirtymistä voidaan tukea. Koulutuksen järjestäjillä on oltava velvoite pitää huoli riittävästä tarjonnasta, ja nuorelle tarjonnan on näyttäydyttävä selkeänä.

Toisella asteella on tarjottava moniammatillisena yhteistyönä opiskelua tukevia tukitoimia, mm. opinto-ohjausta, erityisopetusta, kuraattorin ja psykologin palveluja.

 

  • Taataan jokaiselle mielekäs aloituspaikka toisen asteen koulutuksessa ja
    varmistetaan, että koko ikäluokka käy perusasteen jälkeisen koulutuksen.

 

  • Vahvistetaan koulutuksen järjestäjien vastuuta huolehtia opiskelijoiden opintojen
    sujuvuudesta, opiskelun mielekkyydestä ja hyvinvoinnista säätämällä
    koulutuksen järjestäjien velvollisuudesta huolehtia, että jokaisella alueen nuorella on paikka, jossa opiskella perusasteen jälkeen.

 

Nuorelle, joka ei saa tai ota vastaan opiskelupaikkaa lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa perusopetuksen päättyessä, säädetään velvoittavaksi osallistua valmistavaan koulutukseen, perusopetuksen lisäopetukseen, työpajatoimintaan, kansanopiston pitkän linjan koulutuksiin tai muihin soveltuviin opintoihin.

  • Turvataan monipuolinen kurssivalikoima ja yksilölliset opintopolut. Turvataan riittävä lähiopetus.

 

  • Tehdään toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Luovutaan ylioppilaskokeiden tutkintomaksuista ja edistetään opiskelijalle maksuttoman materiaalin ja työvälineiden käyttöönottoa sekä materiaalien lainattavuutta ja yhteiskäyttöä toisella asteella. Säilytetään opettajien mahdollisuus valita käyttämänsä oppimateriaali.

 

  • Varmistetaan, että jokaisella oppilaitoksella on riittävästi resursseja opetuksen
    toteuttamiseen.

 

  • Parannetaan maahanmuuttajien jatko-opintovalmiuksia lisäämällä opinto-ohjausta ja monialaista yhteistyötä perheiden kanssa. Tarjotaan suomen tai ruotsin kielen
    opintoja riittävien kielellisten valmiuksien saavuttamiseksi.

 

  • Järjestetään peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa sekä toisen ja korkeaasteen välillä valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta tukemaan esimerkiksi
    kielitaidon kehittymistä tai oppimisen haasteiden voittamista.

 

  • Huolehditaan siitä, että terveysongelmia ja oppimisvaikeuksia omaavat lapset ja
    nuoret saavat lain takaamat oppimisen tukipalvelut asuinpaikasta riippumatta.

 

  • Vähennetään erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja opiskelijoiden keskittämistä ja turvataan jokaisen koulun kyky tarjota riittävää tukea esimerkiksi vahvistamalla
    opettajien erityispedagogiikan osaamista sekä varmistamalla resurssiopettajien ja
    koulunkäyntiavustajien riittävä määrä.

 

  • Taataan oikeus opintotukeen kaikille itsenäisesti asuville toisen asteen opiskelijoille ja poistetaan vanhempien tulojen vaikutus nuorten tukiin. Korotetaan opintorahan suuruutta ja puretaan lainapainotteisuutta. Poistetaan velvoite nostaa opintolainaa ennen oikeutta toimeentulotukeen. Pitkällä aikavälillä kaikille yhteinen perustulo tekee opintotukijärjestelmän tarpeettomaksi.

 

  • Kohdennetaan nuorisotyöttömyyden vähentämiseen tarkoitetut resurssit tehokkaiksi havaittuihin keinoihin, kuten työttömyysetuudella rahoitettuihin harjoitteluihin ja työssäoppimismahdollisuuksiin. Varmistetaan samalla, että nuorisotakuun tavoitteita tukevat peruspalvelut, kuten koulutus- ja terveyspalvelut, ovat riittävästi resursoituja.

 

  • Turvataan peruskoulun ja toisen asteen oppilas- ja opiskelijahuollon resursointi.
    Kehitetään ohjaus- ja tukipalveluita niin, että jokainen opiskelija saa riittävästi
    tarvitsemaansa henkilökohtaista ohjausta. Jokaista kahtasataa opiskelijaa kohden on oltava täysipäiväinen opinto-ohjaaja.

 

  • Turvataan terveysongelmista ja oppimisvaikeuksista kärsivien mahdollisuus
    koulutukseen parantamalla oppimisen tukipalvelujen, kuten koulu- ja
    opintopsykologien ja koulukuraattorien, saatavuutta ja laatua asuinpaikasta
    riippumatta.

 

  • Vahvistetaan monialaista yhteistyötä kunnan eri toimialojen välillä. Peruskouluissa, ammatillisessa koulutuksessa ja lukioissa tulee olla läsnä nuoriso-, sosiaali- ja terveystoimen edustajat, jotka tekevät säännöllistä ja tehokasta yhteistyötä opettajien kanssa.

 

  • Turvataan kaikille vaativaa erityistä  tukea tarvitseville mahdollisuus toisen asteen opintoihin ja taataan, että kaikille on olemassa soveltuvia opiskelupaikkoja.

 

 

4. Korkeakoulutus ja opiskelijat ansaitsevat parempaa

Korkeakoulutus luo yhteiskuntaan uutta osaamista, sivistystä ja rakentaa sen
uudistumiskykyä. Korkeakoulujen toiminnan tulee perustua vahvaan autonomiaan,
itsehallintoon ja tieteelliseen vapauteen: Liian ohjauksen sijaan korkeakouluille tulee antaa vapaus vaikuttaa tulevaisuuteen. Ministeriön ohjausta tulee vähentää autonomian piiriin kuuluvissa asioissa, kuten opetuksen sisällöissä ja opiskelijavalinnassa.

Tulevina vuosina yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee ottaa nykyistä laajemmin
vastuuta jatkuvasta oppimisesta sekä korkeakoulutettujen työntekijöiden tutkintojen
ajantasaistamisesta ja täydentämisestä. Nämä tehtävät tulee ottaa huomioon rahoituksessa ja tulosten seurannassa. Täydennyskoulutuksen merkitys tulee kasvamaan tulevina vuosina, ja sille pitää suunnitella selkeät rahoitusmekanismit, jotta oman osaamisen täydentäminen on kaikille aito, tasa-arvoinen mahdollisuus.


Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteydet työelämään ovat olennaiset kaikilla tasoilla: tutkintoalojen mitoituksessa, opintojen sisällöissä, tutkimuksen kaupallistamisessa. Samalla tulee muistaa, että opintoja ei voi suunnitella vain näköpiirissä olevia ammattikuvia varten vaan opiskelulla on maailmaa muuttava ja sivistystä rakentava rooli.

Tätä varten tutkintojen on oltava joustavia, ja niiden on mahdollistettava sekä jatkuva kehittyminen että kriittinen ajattelu, jota tarvitaan yhä moniulotteisempien eettisten kysymysten käsittelyyn niin teknologisten uudennosten kehittämisessä kuin ympäristökysymysten ja ihmisyhteisöjen toiminnassa. Ihmiskunnan suurten kysymysten ratkaisemisessa kulttuurien, käyttäytymisen ja ajattelutapojen tutkimus ja tuntemus korostuvat entisestään.

 

Ovet auki korkeakoulutukseen

Suomalaisnuorten koulutustaso on käännettävä taas nousuun ja kymmenien tuhansien
opiskelemaan haluavien seisottaminen korkeakoulun jonotuslistalla saatava loppumaan.
Koulutustason nostaminen ei toteudu valintakriteerejä hienosäätämällä, alanvaihtajia
syyllistämällä tai maksullisuuden lisäämisellä, vaan vaatii nykyisten koulutusmäärien kriittistä tarkastelua ja useamman sisäänpääsyväylän luomista.

Aloituspaikkamäärien tulee vastata yhteiskunnan tarpeita ja perustua laadukkaisiin
ennusteisiin alan työllisyydestä, mutta huomioida kuitenkin korkeakoulutuksen uutta työtä luova luonne. Koulutuksen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten tai alan sisäisen palkkakehityksen ei tule olla määräävä tekijä aloituspaikoista päätettäessä. Korkeakouluille tulee tarjota nykyistä joustavammat mahdollisuudet tehdä muutoksia aloituspaikkojen määrään itse.


Opiskelijavalintajärjestelmä ei saa aiheuttaa ylimääräistä kitkaa opintojen nivelvaiheisiin tai estää opiskelijoiden uudelleensuuntautumista. Pääsykokeen tulee edelleen säilyä aidosti mahdollisena väylänä korkeakouluopintoihin, mutta soveltuville aloille voidaan opiskelijoita valita myös toisen asteen menestyksen perusteella. Pääsykokeita tulee kehittää suuntaan, joka vähentää kaupallisen pääsykoevalmennuksen merkitystä. Opiskelijavalinnan ei tule suosia ensi kertaa hakevia eikä ylioppilastutkinnon suorittaneita, ja keinotekoisesta korkeakouluhausta työttömyysturvan saamisen ehtona tulee luopua.


Erillisvalinnan tulee olla korkeakouluille aidosti mahdollinen väylä ottaa sisään alaa vaihtavia tai muutoin jo aiemmin opiskelleita hakijoita, eikä sen tule vähentää päävalinnassa hyväksyttävien hakijoiden määrää. Kannustetaan korkeakouluja kehittämään muualla hankitun osaamisen tunnistamista sekä muutoin helpottamaan siirtymiä korkeakoulujen sisällä ja niiden välillä. Erityisesti alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon välillä tulee pystyä siirtymään joustavasti koulutusohjelmasta toiseen. Opinto-oikeus tulee kuitenkin yliopistoissa myöntää edelleen suoraan maisterintutkintoon asti.

 

  • Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkamäärää ja resursseja tuntuvasti tarve-ennusteiden perusteella, kunnes kasaantunut hakijapaine on purkaantunut.

 

  • Vahvistetaan korkeakoulujen autonomiaa opiskelijavalinnasta päätettäessä ja
    poistetaan vaatimukset ensikertalaiskiintiöistä sekä ylioppilastutkinnon perusteella
    valittavien kiintiöistä.

 

  • Käytetään eri aloilta valmistuneiden laadullista työllistymistä mittarina yliopistojen
    opiskelijamääriä koskevassa päätöksenteossa.

 

Opiskelukyky ja toimeentulo turvattava kaikissa tilanteissa – leikkaukset ovat ajaneet opiskelijat ahdinkoon!

Korkeakouluopiskelijoihin kohdistuu jatkuvasti kasvava paine niin koulutuksen järjestäjän, toimeentulon hankkimisen kuin tulevan työelämän taholta. Opiskelijoiden kokema stressi ja stressiperäiset mielenterveysongelmat ovat tutkimusten mukaan lisääntyneet huolestuttavasti erityisesti viime vuosina.

Turvaamalla riittävän toimeentulon ja laadukkaat terveyspalvelut varmistamme, että opiskelijat eivät pala loppuun opintojen aikana, vaan siirtyvät työelämään työkykyisinä.

Opintojen aikaisen toimeentulon tukijärjestelmän tarkoitus on mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu. Tuen tulee riittää elämisen kustannusten kattamiseen, sillä mitään ihmisryhmää ei tule pakottaa elämään lainarahalla. Tuen myöntämisperusteiden tulee olla yksinkertaiset, ennustettavat ja sellaiset, että ne kannustavat ja tukevat opintojen jatkamiseen kaikissa tilanteissa.

Jatkuva uhka toimeentulon menettämisestä lisää korkeakouluopiskelijoiden kokemaa stressiä tarpeettomasti, kohtelee terveysongelmista kärsiviä epätasa-arvoisesti eikä ole oikea keino nopeuttaa opintoja.

Perustulo ilman sidettä opintojen etenemiseen on ideaali tapa mahdollistaa opintojen aikainen toimeentulo missä tahansa elämänvaiheessa. Opiskelijaterveydenhuollon tehtävä on edistää opiskelukykyä ja ennaltaehkäistä terveydestä johtuvia oppimisen esteitä yhdessä korkeakoulun kanssa. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n toimintaedellytykset on turvattava kaikissa tilanteissa.

Opiskelijalla on opiskelupaikkakunnasta, koulutusasteesta tai korkeakoulujärjestelmästä riippumatta oltava oikeus riittävään ja asiantuntevaan opiskelijaterveydenhuoltoon. Myös mielenterveyspalveluja on oltava riittävästi saatavilla. Jokaisessa korkeakoulussa tulee olla vähintään yksi opiskelijoiden oppimisen tukemiseen erikoistunut opintopsykologi. Korkeakoulukiusaamiseen tulee puuttua matalalla kynnyksellä.

 

  • Edistetään opiskelun mahdollistavan ja siihen kaikissa tilanteissa kannustavan
    perustulojärjestelmän luomista.

 

  • Siirretään opintotuen säätely OKM:n hallinnonalalta sosiaali- ja terveysministeriöön.

 

  • Puretaan valtaosa opintotukijärjestelmän säätelystä. Poistetaan opintojen
    etenemisvaatimus vuositasolla (20 op/v) ja keskimääräinen kuukausittainen
    etenemisvaatimus. Poistetaan tuen katkaisemisesta seuraava 20 opintopisteen
    karenssivaatimus ja mahdollistetaan tuen jatkaminen tarpeen mukaan.

 

  • Poistetaan opintotuen jako erikseen kandidaatin- ja maisterintutkintoon ja korotetaan tuen maksimiaikaa 55 tukikuukauteen.

 

  • Nostetaan opintoraha asteittain minimitoimeentulon tasolle.

 

  • Parannetaan mahdollisuuksia edistää opintoja työttömyysturvalla tai
    sairauspäivärahalla. Edistetään joustavaa siirtymää eri tukimuotojen välillä, kunnes perustuloon siirrytään.

 

  • Taataan lainsäädännöllä opiskelijan oikeus olla menettämättä opiskeluoikeuttaan
    sairauden tai kuntoutumisen vuoksi sekä oikeus jatkaa opintojaan ilman opintojen
    tavoiteajan ja läsnäoloajan kulumista.

 

  • Poistetaan asuinkumppanin tulojen vaikutus asumistuen määrään.

 

  • Vahvistetaan YTHS:n toimintaedellytyksiä ja mahdollistetaan erityisesti riittävät
    mielenterveyspalvelut jokaisella opiskelupaikkakunnalla. Varmistetaan, että kaikilla korkeakouluopiskelijoilla on pääsy YTHS:n piiriin.

 

 

 

Ennakoitava ja joustava rahoitus

Korkeakoulujen rahoitus tulee pitää vakaana siten, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat suunnitella toimintansa pitkäjänteisesti. Äkilliset budjettileikkaukset, muuttuvat vaatimukset ja hankepohjaiseksi pirstottu rahoitus aiheuttavat turhaa lisätyötä eivätkä kunnioita korkeakoulujen autonomiaa. Rahoituksen taso tulee viipymättä korjata viimeisiä leikkauksia edeltäneelle tasolle ja sen side indeksiin palautta. Pidemmällä aikavälillä rahoituksen tasoa on tasaisesti nostettava ja käytettyjen rahoitusmallien selkeyttä on lisättävä merkittävästi. Tutkintojen määrään korkeakoulujen rahoitusta määrittävänä tekijänä on suhtauduttava maltillisesti.


Luodaan Suomen korkeakouluista yhtenäinen alustamainen verkosto, jossa opiskelija voi valita opintojaksoja vapaasti riippumatta kotikorkeakoulustaan. Uudistetaan rahoitusmallia niin, että se perustuu pysyvään perusrahoitukseen ja palkitsee tutkintojen sijaan tuotetuista opintojaksoista. Näin korkeakouluille luodaan kannuste tarjota opetusta myös muiden korkeakoulujen opiskelijoille sekä osa-aikaisesti opiskeleville.

Korkeakoulujen rahoituksen ei tule ohjata niitä kilpailemaan keskenään resursseista ja aloituspaikkamääristä vaan kannustaa saavuttamaan omalla alallaan paras mahdollinen koulutuksen ja tutkimuksen taso ja tekemään yhteistyötä. Yhteistyön avulla päällekkäisyyttä voidaan tarvittaessa purkaa hallitusti ja tarkoituksenmukaisesti, eikä tehtävistä luopuminen tarkoita suoraan rahoituksen vähenemistä.

Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on toisistaan poikkeava tehtäväkenttä ja oma
paikkansa yhteiskunnan kehittämisessä, ja niistä tulee jatkossakin säädellä erillisillä
lainsäädännöillä. Vahvistetaan näitä erilaisia profiileja entisestään, mutta mahdollistetaan yhteistyön lisääminen ja tutkinnon rakentaminen kummankin korkeakoulutyypin tarjoamista sisällöistä. Tutkinnon pakolliset osuudet on kuitenkin pystyttävä suorittamaan siinä korkeakoulussa ja tutkinto-ohjelmassa, johon opiskelija on hakenut. Opiskelijan tulee voida liikkua vapaasti korkeakoulun sisällä ja niiden välillä ja rakentaa tutkintonsa haluamallaan tavalla ilman ylimääräistä lupabyrokratiaa tai maksuja.

Korkeakouluverkon laajuuden, alatarjonnan ja yksiköiden sijaintien tulee seurata
opiskelijoiden kysyntää, väestön keskittymistä ja soveltuvin osin vastata alueen
työvoimatarpeeseen ja kehitysnäkymiin.

 

  • Toteutetaan kaikkien korkeakoulujen yhteinen opetustarjonnan jakamisen alusta,
    jonka kautta kursseille voidaan ottaa opiskelijoita riippumatta siitä, missä
    korkeakoulussa he ovat kirjoilla.

 

  • Uudistetaan korkeakoulujen rahoitusmalleja vähentämällä indikaattorien määrää ja lisäämällä kiinteä ja merkittävän kokoinen perusrahoitusosuus sekä tuotettuihin
    opintojaksoihin perustuva rahoituselementti.

 

  • Vahvistetaan ammattikorkeakoulujen autonomiaa kehittämällä niiden hallintomallia julkisoikeudellisten yliopistojen kaltaiseksi.

 

  • Lisätään väyliä ja tapoja hyväksilukea aiempia opintoja yli sektorirajojen ja
    helpotetaan alan vaihtamista korkeakoulun sisällä tai niiden välillä. Mahdollistetaan rahoituksessa erillisvalinnan lisääminen sen kaventamatta päävalinnan paikkamäärää.

 

  • Vahvistetaan mahdollisuuksia työn ja opiskelun yhteensovittamiseen huomioimalla
    osa-aikainen opiskelijuus korkeakoulujen rahoitusmallissa ja tavoitteellisissa
    suoritusajoissa.

 


Kansainvälisyys on mahdollisuus, ei kustannus

Korkeakoulumaailman globalisoituessa kansainväliset yhteydet muuttuvat yhä tärkeämmiksi niin opiskelijoiden, opetushenkilökunnan kuin tutkijoiden näkökulmasta. Luontevaa ja omalla alalla kehittymistä tukevaa kansainvälistymistä on tuettava ja se on voitava sisällyttää tutkintoon ja työtehtäviin. Kansainvälistä yhteistyötä voidaan tehdä myös kotikampuksella avaamalla ovet Suomen ulkopuolelta tuleville osaajille. Siksi englannin kielen on soveltuvin osin oltava yhtä luonteva käyttökieli opiskelussa ja tieteessä kuin suomen tai ruotsin, samalla kuitenkin huolehtien siitä, että kotikielemme pysyvät käytössä tieteen kielinä.

EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille säädetyt lukukausimaksut edustavat
politiikkaa, joka asettaa opiskelijat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan ja vähentää
kansainvälisten huippuosaajien kiinnostusta Suomessa opiskeluun. Maksut eivät toistaiseksi ole tuottaneet korkeakouluille niiden käyttöönotossa haettua lisäarvoa, vaan lähinnä lisänneet hallinto- ja markkinointikuluja. Lukukausimaksuista on toteutettava riippumaton vaikutusten arviointi. Maksuton korkeakoulutus on taattava kaikille opiskelijoille. Kansainvälisten osaajien potentiaali on huomioitava myös maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksissa, ja heidän osaamisensa tunnistamista on helpotettava.

 

  • Poistetaan lukukausimaksut kaikilta opiskelijoilta. Teetetään joka tapauksessa nyt
    käytössä olevista maksuista riippumaton vaikutusten arviointi.

 

  • Sisällytetään korkeakouluopintoihin kansainvälistymisjakso, jonka voi toteuttaa joko ulkomailla tai kotimaassa.

 

  • Tehostetaan ulkomailla suoritettujen opintojen, työssäoppimisen ja työkokemuksen
    hyväksilukemista opinnoissa.

 

  • Suomi edistää aktiivisesti palkattomien harjoittelujen poistamista kaikilla EU-tasoilla.

 

5. Tutkimus- ja tiedepolitiikka


Jos Suomi haluaa olla koulutuksen ja osaamisen edelläkävijä, tulee sillä olla myös uskottava tiedepoliittinen linja. Tiedepolitiikasta on laadittava pitkän aikavälin strategia, jolla tuetaan sekä perustutkimusta että kansainvälisen tason huippututkimuksen kehittymistä. Tieteen rahoitus ei voi enää perustua julkaisujen määrään ja lyhyisiin hankkeisiin. Vihreän tiede- ja tutkimuspolitiikan keskeiset periaatteet ovat tieteen yhteiskunnallisen roolin vahvistaminen, tieteellisen tutkimuksen tason nostaminen edelleen sekä tutkimuksen riippumattomuus ja avoimuus. On tunnistettava, että aitoa pitkän aikavälin kehitystä yhteiskuntaan syntyy juuri tieteeseen ja tutkimukseen panostamisen kautta.


Tutkimusrahoituksesta riittävää ja vakaata

Tutkimusrahoituksen tavoitteena tulee olla korkeatasoinen tieteellinen tutkimus. Yliopistojen tulosrahoitus pääsääntöisesti tutkintojen ja julkaisujen määrien perusteella ei edistä kansainvälisen huipputason saavuttamista. Tohtoritutkintojen painoarvo rahanjaossa kannustaa yliopistoja tuottamaan tohtoritutkintoja välittämättä tutkintojen laadusta tai tohtoroituneiden uramahdollisuuksista. Rahoituksen jaossa on priorisoitava laadullisia kriteereitä, ja rahoitusta tulee pystyä jakamaan myös ilman erillisiä hankehakukierroksia. Riittävä perusrahoitus ja selkeät kriteerit tukevat työajan käyttöä tieteen tekemiseen hankehakemusten sijaan. Myös vastikkeettoman perusrahoitusosuuden lisääminen osaksi yliopistojen rahoitusta tukee tutkimuksen pitkäjänteisyyttä ja laatua.

 

Suomen Akatemian rahoitus tutkimusryhmille on muodostanut perustan tieteen tekemiselle Suomessa. Suomen Akatemian rahoitus on myös tieteellisen autonomian kannalta myönteinen rahoitustapa. Sen myöntövaltuuksien taso on kuitenkin jäänyt jälkeen kilpailijamaiden vastaavista kansallisista rahoitusinstrumenteistä, jolloin kansallisen tutkimuksen laatu ei useinkaan voi nousta vastaamaan kansainvälisen rahoituksen vaatimuksia. Suomen Akatemian kokonaiskustannusmalli on uudistettava siten, että rahoituksesta suurempi osa voidaan käyttää varsinaiseen tutkimukseen. Yliopistoja tulee kannustaa rahoittamaan erityisen korkeatasoista tutkimusta omissa yksiköissään.


Soveltavan tutkimuksen rahoituksen määrää on viime vuosina leikattu ja rahoituksen
painopiste on siirtynyt erittäin lyhytkestoisiin hankkeisiin, mikä on merkittävästi heikentänyt mahdollisuuksia kaupallistamisekelpoisten tutkimustulosten saavuttamiseen. Business Finlandin (ent. TEKES) rahoitus on olennainen soveltavan tutkimuksen rahoituslähde. Soveltavn tutkimuksen rahoitus on palautettava tasolle, joka turvaa kunnianhimoisen ja tuloksellisen tutkimustyön.

Nuorten tutkijoiden ja apurahatutkijoiden asemaa tulee parantaa osana yliopistoyhteistyötä. Tutkijanuran tulee olla varteenotettava vaihtoehto yhä useammalle opiskelijalle. Vahvistetaan erityisesti vähemmistöihin kuuluvien ja muiden marginalisoitujen tutkijoiden etenemismahdollisuuksia ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Kehitetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä akateemiselle opintopolulle siirtymisen helpottamiseksi sekä luodaan mahdollisuuksia jatkaa uraa väitöstutkimuksen jälkeen esimerkiksi vahvistamalla Tenure Track -järjestelmiä. Yliopistojen yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa tulee tukea ja mahdollistaa luonteva yhteisen infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpito.

 

  • Vahvistetaan tutkimusrahoituksen osuutta yliopistojen rahoitusmallissa. Rahoituksen tulee painottua tuotetun tutkimuksen laatuun väitöskirjojen määrän sijaan.

 

  • Korotetaan Suomen Akatemian myöntövaltuuksia kansainvälisesti vertautuvalle
    hyvälle tasolle.

 

  • Palautetaan Business Finlandin soveltavan tutkimuksen rahoitus tasolle, joka
    mahdollistaa kunnianhimoisen ja tuloksellisen tutkimustyön myös pidemmissä
    hankkeissa.

 

  • Verrataan yliopistojen tutkimusrahoituksessa aloja muihin saman alan yksiköihin eikä yliopistoja kokonaisuuksina toisiinsa.

 

  • Kasvatetaan ennustettavien ja pitkän aikavälin rahoituselementtien painoarvoa
    suhteessa lyhyisiin hankkeisiin. Valtion rahoitusta voidaan kohdistaa
    yhteiskunnallisesti merkittävän tutkimusalan hankkeisiin myös ilman
    hankehakukierrosta, laadun tarkastelun perusteella.

 

  • Korkeakoulujen soveltavan tutkimuksen sekä tutkimus-, kehittämis- ja
    innovaatiotoiminnan rahoitusta on vakiinnutettava nykyisten
    hankerahoituskäytäntöjen sijaan.

 

Tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa

Tieteellisen tiedon hyödyntäminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on Suomessa
vajavaista. Yhteiskunnan kehittäminen tietopohjaisesti edellyttää uusimman tiedon ja
päätöksentekoelinten yhteyden parantamista. Ministeriöiden, lainsäädännön
arviointineuvoston ja muiden päätöksentekoa tukevien toimielimien yhteyttä
tutkimusyhteisöihin on vahvistettava.

Tieteellisen tiedon aseman parantaminen edellyttää myös institutionaalisia muutoksia.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedepoliittista resursointia on vahvistettava ja tiedepolitiikka nostettava nykyistä keskeisempään rooliin ministeriön sisäisessä työnjaossa ja ministeriöiden välisessä yhteistyössä. Tiedeministerin viran perustaminen osoittaa, että Suomi on aidosti kiinnostunut tieteen ja tutkimuksen kehittämisestä.

 

  • Perustetaan poikkihallinnollinen tiede- ja innovaatioministerin salkku.
    Tiedeministeriön ei tule olla opetusministeriölle alisteinen vaan oma, itsenäinen
    hallinnonalansa.

 

  • Vahvistetaan viranhaltijoiden tieteellistä osaamista panostamalla
    täydennyskoulutukseen ja uudistamalla rekrytointiperusteita.

 

  • Kehitetään yliopistojen ja valtionhallinnon välille yhteistyö- ja rahoitusmuotoja, joiden avulla saadaan tutkimukseen pohjaavia selvityksiä ajankohtaisten päätösten tueksi.

 

  • Vahvistetaan tieteellisen tiedon käytettävyyttä päätöksenteon pohjana, sekä
    turvataan suomen kielen tulevaisuutta, lisäämällä suomenkielisen tieteen
    popularisoinnin tukemista.

 

  • Helpotetaan tieteellisen tiedon soveltamista yhteiskunnallisten ongelmien
    ratkaisemisessa tukemalla ongelmien ympärille muodostuvan monitieteisen
    yhteistyön syntymistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s